Tänään erosin sitten M-C:stä. Hän on vanhempi rouvashenkilö, joka asuu nykyään ressukka miehensä työn takia Limogessa. Kaupungin hengestä tai sen vähyydestä kertoo osaltaan, että ranskan erottamista tarkoittava verbi, limoger juontaa juurensa kaupungin nimestä. Limogessa asuminen taas on synonyymi kaikesta kiinnostavasta syrjässä olemiselle… Jos olette nähneet mainion Daniel Auteuil – filmin Quelques jours avec moi, tiedätte mistä puhun. Koska Limogessa ei siis ole mitään, rouva opiskelee Pariisissa japania. Koko vuosi ollaan siis istuttu samoilla tunneilla ja käyty elokuvissa ja vaihdettu leffamusaa (hän on filmihullu), ja nyt sain vasta kuulla vaikka mitä ihmeellistä hänen elämästään. Kuten sen, että hän on asunut Alankomaissa ja Englannissa, työskennellyt orpolapsien parissa Mexico-cityssä, että hänen poikansa on nyt Afrikassa (sen tiesin, että tytär opiskelee elokuvaohjaajaksi englannissa – sitä en, että tämä opiskelee puolestaan hindiä…)…jne. Huh, kosmopoliitteja maailman kansalaisia koko perhe tosiaan! Ensi kesänä M-C tulee miehineen vieraikseni Suomeen.

Illalla kävin katsomassa tämän uuden Miyazakin. Hienohan se oli, huomaa, ettei omena kauas puusta ollut pudonnut, muttei mielestäni ihan isänsä parhaiden veroinen. Huomenna yritän käydä katsomassa Totoron, päivällä on luvassa ranskalaisen byrokratian kanssa painimista.