...flaamilaisten ja ranskalaisten maalarien seurassa! Louvre on, ihanaa kyllä, perjantaisin auki 22h asti, ja ilmainen alle 26-vuotiaille. Turistejakin on paljon vähemmän, ihanaa... Kyllähän siellä aina saa reilun kolmetuntisen kulumaan.

Huomenna minut taas on kutsuttu hieman toisenlaiseen fiestaan, italialaisen erasmus-neidon synttäreille... Ahdistaa jo valmiiksi, että minkähänlaiset bileet on luvassa. Välillä on ollut kyllä oikein mukaviakin bilekokemuksia, mutta toivoton nössö kun olen niin... Eilen sain muuten uuden japanilaisen tuttavan. Kuten tyypillistä, taas ihan sattumalta, hullussa tilanteessa: olin iltasella Maraissa penkomassa erään Friperien, eli second hand shopin rekkejä. Ne ovat jänniä paikkoja: taas siellä mekkorivejä oli kahmimassa ammattimaisella otteella Kenzon kassein varustautuneita, selvästi aivan eri yhteiskuntaluokan hemmoja, ja tietenkin paljon huipputyylikkäitä japanilaisia ja sitten tälläisiä oman tyylisiään hippimekkoja etsiviä sekoilijoita. No, sitten siinä soviteltiin erään aasialaisen rouvan kanssa niitä mekkoja ja minun mekkojeni vetoketjut juuttuivat useamman kerran kiinni, ja jouduin pyytämään hän apuaan. Päätin, että nyt kerrankin tartun härkää sarvista ja kysyin että mistä hän on kotoisin, ja vaihdoin sen kuultuani japaniin. Siinä sitten juteltiin kunnes kauppias hermostui ja pisti puodin kiinni ja jatkoimme juttua siis kadulla. Jännä tyyppi, kerron ehkä myöhemmin lisää, jos hän vastaa mailiini. Fiuh, olen kai vihdoin pääsemässä siitä fobiasta, että vaikka kuulen japania vähän väliä, en uskalla alkaa puhua ihmisten kanssa, vaikka yleensähän he ovat aivan innoissaan, kun joku osaa edes pari sanaa änkyttää. Pitää kai vain pakottaa itsensä niihin tilanteihin, miten muuten sitten pärjään Tokiossa?