Eräänä tuulisena iltapäivänä, maailman kauneimman kaupungin taivaan alla, sen kuuluisassa teräsvalmisteisen tornissa, tajusin taas, miten hetken katoavaisuus voi polttaa mieltä. Rakkaus ja kaipaus kun ovat viheliäitä sairauksia… Katkeran suloista hulluutta. De la folie douce-amère.

 

Viimeisen vierailupäivän kunniaksi kiipesin siis Karhuni kanssa Eiffeliin ja ihmettelin kaunista kaupunkiani. Nyt hän on poissa luotani. Tuntuu, että ilmojen haltijakin on itkeskellyt hänen lähtöään, sillä aurinkoinen sää on muuttunut nyt sateiseksi ja tuuliseksi. Toisaalta se suomalaista heinäkuuta muistuttava hellejakso antoi aika karmivalla tavalla ilmi, millainen kesä on edessä tämän peltikaton alla. Linnan Neito muuten uskoo sään muutoksen johtuvan täkäläisten presidentin vaalien tuloksesta, mikä on kyllä hyvinkin mahdollista.

Lohdutukseksi täytyy mainostaa nyt tässä, olipahan miten omahyväistä tahansa, että rohkaistuin viimein ja piipahdin tuossa kulman takana olevassa Paris III eli Nouvelle Sorbonne - yliopistossa kysymässä eräitä tärkeitä tuloksia. En ole tästä projektista liiemmin täällä hiiskunut, mutta se on ollut yksi syy, miksi olen tännekin kirjoitellut niin vähän ja niin kehnoja tuhrauksia. Menin nimittäin tässä keväämmällä (nyt on siis kesä, ollut jo noin kuukauden) ilmoittautumaan Ranskan opetusministeriön viralliseen DALF 1 – kielikokeeseen, alle kuukauden varoitusajalla, hullu kun olen. Kyseessä on siis tuo toiseksi vaikein taso. No, koe olikin helvetillinen, aika loppui kesken, muutkin olivat ihan hermona, aamulla aikaisin unettoman yön jälkeen aivot yhtä puuroa jne…Olin lähes varma, etten ollut päässyt läpi.

 

MUTTA nyt minulla ON siis tuo diplomi suoritettuna. Ja olen suoraan ja rehdisti sanottuna ihan mielettömän tyytyväinen siihen. Ei nimittäin ole ihan halpa, vaikka sain INALCOn opiskelijana rehdin alennuksen – kerrankin hyötyä siitä, että opiskelen tälläistä hulluutta. Nyt minulla on joka tapauksessa jonkinlainen paperi, että tätä ranskaakin kai hieman osaan.

Suosittelen

tässä taas yhtä upeaa elokuvaa, jonka kävin katsomassa vaalisunnuntaina cinémathèquessa (ehdin juuri ennen lähtöäni kuulla ah, niin yllättävän tuloksen…). Tulipahan tämä vain mieleeni, kun olin tänään Institution – kurssin kokeessa, jossa piti mm. selittää keisarin perustuslaillista asemaa Japanissa, ja mm. kääntää vallan kolmijakoa ja lakialoitteen kulkua koskevia tekstejä
japanista etc. muuta yhtä kiinnostaa. *haukotus*

 

Eli keisari Shôwahan se siinä. Oli ehdottomasti mielenkiintoisimpia elokuvia, mitä olen täällä tai muutenkaan nähnyt.

Movie Databasen mukaan muuten:

"Sokurov kept the name of the actor playing the Emperor secret, since it is taboo in Japan to play an Emperor on film. Sokurov was afraid for the safety of the actor, after Nagisa Oshima told him there have been two attempts on his life after he criticized Imperial Japan during WWII."