Viikon kulttuurielämys oli keskiviikon elokuvakonsertti: menimme Neidon kanssa Cité de la Musiqueen, jossa esitettiin Cités Imaginaires - sarjan elokuvia, tällä kertaa ihana Murnaun mykkäfilmiklassikko l'Aurore eli alkuperäiseltä nimeltään Sunrise - A Song of Two Humans – jazzorkesterin säestämänä! Elokuva-asiantuntija seuralaiseni ylisti filmin mestarillisuutta, ja vaikka olenkin elokuvien (kulttuurin suhteen yleensä…) täysi tampio, en voinut olla ihailematta minäkään, miten upeita teoksia on saatu aikaan jo 80 sitten. Kun vertaa niitä mestarillisia leikkauksia, toteutusta, kuvakulmia, juonta jne tiettyihin nykyisiin räiskintä-mäiskintä-äksiön-superarska-pelastaa-jenkit-ja-tuhoaa-puoli-maailmaa – pätkiin, ei voi olla tuntematta myötähäpeää nykyelokuvan taantumuksen edessä. – Heh, alanko kuulostaa jo baskeri liian kireänä punaviinilasiin kyynelehtivältä snobi-intellektuellilta… Elokuva olisi ollut hiljaisuudessaankin vaikuttava, mutta huikean siitä teki svengaava jazz. En ollut koskaan aiemmin nähnyt moista spektaakkelia, ja vaikka etukäteen hieman kauhistelin suolaista hintaa (17 euroa), niin tämä elämys joka centièmen väärti. Ihanaa, että perinteisten klassinen musiikki - klassinen mykkäfilmi - yhdistelmien sijaan uskalletaan tehdä näin jännittäviä kokeiluja.

 

Arvatkaas muuten, kenet näin tiistaina puntilla! Sehän oli maratoonarikokelaamme Sami. Ajattelin jo silloin, kun asiasta oli puhetta, että kuinkahan vakavissaan hän on homman suhteen, ja sitten koko ukkeli häipyi salikuvioista yli kuukaudeksi. Se nyt ei sinänsä ole ihmeellistä, olen oikeasti nähnyt varmaan joka kerta ihmisiä, jotka treenaavat ilmeisesti yhden kerran vuodessa – itse käyn siellä niin usein, että tunnen kyllä vakikävijät, heitä on kourallinen, miehiä kaikki. Ja nykyään myös yksi japanin opiskelijatyttö, jonka kanssa istutaan samoilla kursseilla. Niin, Samilta oli sitten jäänyt maraton juoksematta. Oli kuulemma sairastanut. "l'Année prochaine donc…", "Ensi vuonna sitten…", tuumaili Sami. No, nythän se treeni on hyvä aloittaa! Bonne courage.

 

Lauantaina kävin muun muassa Musée de Montmartressa, joka ei ollut järin suuri elämys. Belle époque kiinnostaa minua kovasti, ja oli mukavaa  nähdä muutamia litografioita klassikkojulisteista (mm. juuri Rudolph Salisin Chat Noir ja Toulouse-Lautrecin Jane d'Avril) sekä valokuvia tunnetuista cancan – tanssijoista, mutta kokoelma oli kyllä aika pieni ja anti jäi ohueksi.

 

Tänään tuli vielä pyörähdettyä Jeu de Paumen valokuvanäyttelyssä. Tein taas perinteisen virheeni, eli menin n. tunti ennen sulkemista, ja kun olen toivottoman hidas (luen aina kaikki selostukset jne) niin munin niissä ensimmäisissä saleissa liian pitkään ja olin vasta puolivälissä näyttelyä, kun vartijalauma tuli ajamaan minua ulos. Sinänsä jännä näyttely, dokumenttivalokuvan historiaa. Ensin Krimin sota (ensimmäiset valokuvin dokumentoidut sotatapahtumat), sitten ilmojen hurjapäät, viime vuosisadan vaihteen lentäjäsankarit (en ollut ajatellutkaan, kuinka paljon ilmasta otetut valokuvat vaikuttivat ihmisten mielikuviin ympäristöstään ja maailmasta yleensä), WTC-talon tuho (siitähän riittää vaikuttavia valokuvia, samoin muistoesineitä) ja Berliinin muurin murtuminen (jäi kokonaan väliin).

 

Hei muuten, siltä varalta, että joku muukin on yhtä hullu kuin minä, ja kiinnostunut japaninkielisten tekstien ranskantamisesta, niin täältäpä löytyy version (japani-ranska-käännös) – kurssimme koko kevätlukukauden anti! Tekstit, sanastot ja runsaasti riitelyä siitä, miten pitäisi ja ei pitäisi kääntää. Mielenkiintoista on lukea compte rendu – tekstejä (julkaisin juuri omani perjantaiyönä) eli luentoraportteja: jokaisella luennolla joku esittelee tekemänsä käännöksen ja muut sitten kritisoivat sitä, compte renduet ovat yhteenvetoja esitelmistä ja mitä ryhmässä keskulteltiin. Kuvaavaa on, että raportit ovat yleensä aika ristiriitaisia, ja opettajatkin erimielisiä siitä, miten pitäisi kääntää… Joo, nyt minä jatkan käännöstäni: Tzvetan Todorovin Montesquieun laillisuusperiaatetta ja vallan kolmijako-oppia luotaavan artikkelin kääntämistä. Voi h*****ti (siis himputti) sentään.