Lievää uupumusta opintojen kanssa on havaittavissa. Eilen skippasin yhden luennon, päähän koski niin, että se tuntui halkeavan… Nyt on kyllä hirmuiset oman tunnon tuskat, en tiedä olenko liian tunnollinen opiskelija, mutta yhdenkin luennon väliin jättäminen aiheuttaa todella hankalan henkisen olon. Pääkivusta olen vähän huolissani, kun minulla ei sitä koskaan aiemmin käytännössä ole ollut, ja nyt päähän saattaa koskea päiviäputkeen. Luulen, että se johtuu liian vähäisestä unesta, koska nyt kun olen nukkunut pitkästä aikaa kahdeksan tuntia, olo on vähän tokkurainen, mutta huomattavasti vahvempi kuin tavallisilla viiden tunnin unillani… Pariisi ottaa koville! Olimme Linnan Neidon kanssa viime perjantaina cinémathequen eli elokuva-arkiston näytöksessä, ja ensimmäistä kertaa elämässäni nukahdin elokuvissa. Nukuin hyvin tyytyväisenä reilut puolisen tuntia, ja kun avasin silmäni, lopputekstit vaelsivat kankaalla. Kieltämättä meditatiivinen aihe vaikutti… Shingon-buddhalaisen resitaatiorituaalin opiskelua.

Boratin kävin vihdoin katsomassa. Olin salissa ainoa katsoja kahden muun uteliaan lisäksi. Ongelmani oli, että kun ei ollut muuta yleisöä, en tiennyt missä kohden olisi pitänyt nauraa. Huumori ei nimittäin ihan osunut kohdalleen. Itse asiassa se osui hieman liian navan alle, ja silloin kun olisi kaiketi pitänyt nauraa jenkkien tyhmyydelle ja ennakkoluuloisuudelle, minua alkoi pelottaa… Onko maailmassa ihan oikeasti tuollaisia ihmisiä? Huh. Toisaalta tuli hieman vaivautunut olo, että enpä minä itsekään tiedä Kazakstanista yhtään mitään. Itse asiassa en tiennyt edes, miten suuri maa se on: wikin mukaan maailman suurin sisämaa valtio. Ja minä kun hädin tuskin osaisin lätkäistä sen maailman kartalle ja lipun siihen päälle.

 

Torstaina yritin kovasti järkätä bileitä. Mainostin ilmaista viiniä (siis tuparien jämiä), mutta kaikilla tuntui olevan parempaa tekemistä. Lopulta luokseni tuli pari lisenceläistä ranskalaisopiskelijaa, joita en kumpaakaan itse asiassa tuntenut juurikaan, mutta meillä oli oikein mukavaa! E. teki itselleen fondueta kynttilässä ja sytytti lopulta servietit tuleen… Siinä vaiheessa huomasimme, että kolmesta ihmisestäkin voi lähteä yllättävän paljon melua (tapaus oli alkusäikähdyksen jälkeen aika riemastuttava), ja katsoimme parhaaksi suunnata läheisen Butte-aux-Caillesin baareihin. Biletyksen jälkeen tavanomaiseen tapaani palasin kotiin ja väänsin loppuun seuraavan päivän versionin (japani-ranska) valkoviinihiprakassa… Päätimme, että näemme jälleen ja tyhjennämme loput pullot käännötöiden ohessa!

 

Sää on vaihdellut kovasti… Välillä on ollut kylmää, siis lämpötila nollassa ja yksi aamupäivä sateli taas jotakin kylmää, märkää ja valkoista. Puistoissa krookukset kukkivat (tosin ruusut kukkivat vielä joulukuussa, ja katujen varsien kukkalaatikoissa on näkynyt koko ”talven” ajan orvokkeja ja muita eksoottisia ilmiöitä). Aurinkoisina päivinä sää on kuin Pohjois-Karjalassa toukokuun alussa. Mustarastaat viheltelevät iltaisin Dauphinen puistikoissa veltaessani tuttua reittiäni metrolle.

 

Ai niin! Lukekaas OIKEAN Pariisin kirjeenvaihtajan OIKEAA blogia! Minua ainakin tämä on kovasti ilahduttanut…