Eipä ollut Edithinkään elämä mitään ruusuilla tanssimista. Kävin katsomassa perjantai-iltana tuoreen Piaf - leffan, mutta toisin kuin Minna blogissaan kertoo, täällä Gobeliinien Gaumontilla ei ollut tuolloin (enää?) minkäänlaista ruuhkaa – sali oli täyttyi ehkä kolmasosan. Juuri tuo "Je ne regrette rien" – on kaikunut nyt päässäni viime päivinä, kuten varmaan monen muunkin pariisilaisen… Lauantaina kävimme Neidon kanssa sitten moikkaamassa "la mômea"…

Père Lachaisessapa hyvinkin.

Nekropoliilla viheltelivät mustarastaat tyvenen keväisenä iltana.

 

Tarkoituksena oli viimein käydä myös Morrisonin, Proustin, Molièren (toinen tuoreista elokuvatähdistä – tämäkin on listallamme) ja montaa muuta julkkista, mutta perhana kun tulimme juuri ennen auringon laskua ja sulkemisaikaa. Minä tosin olin aika tillin tallin, kun olin nukkunut edellisenä yönä pari tuntia leffan ja käännökseeni pipertämieni lähdeviitteiden jälkeen, ja lähtenyt aamuvarhaisella (hahaa... toisin sanoen ennen kello kymmentä, voiko olla raa'empaa...) kaukaiseen "lähiöön" eli Mennecyyn. Lainausmerkit siksi, että vaikka D-linjan varressa sijaitseva Mennecy kaiketi luetaan samaan tapaan Pariisin "banlieuksi" kuin mm. se järkyttävä ongelmalähiö, jossa ensimmäiset kuukauteni vietin, se on pikemmin kuin pieni maaseutukylä, ja ihan viehättävä sellainen. Oli kyllä kieltämättä traumaattista ohittaa ns. ex-kotikulmat, mutta pakkohan sinne oli mennä, koska etnologian kurssin ryhmäni kokoontui siellä vääntämään lopullista yhteisversiota käännöksestämme ja kääntämämme etnologisen artikkelin kommentaaria.

Saanko muuten esitellä uuden rakkaan ystäväni:

…Neito oli bongannut minulle tämän ihanuuden 25 eurolla Gambetasta, eli juuri Père Lachaisen kulmalta, auringoisesti hymyilevän kiinalaisen rouvan pikkuisesta rihkamaputiikista. Samantapaisia pannuja myydään täällä monessakin liikkeessä, mutta yleensä hinta on reilut sata euroa enemmän. Olin kuullut suomalaisilta kavereiltani huhun, että pohjoisen rihkamamyymälöistä näitä löytyy edullisesti ja niinpäs löytyikin. *siemailee kotikadun kahvipaahtimon jumalaista vaniljateetä silmät ummessa*