Olipahan päivä tämäkin. Heräsin seitsemältä ruhtinaallisen neljän tunnin yöunen jälkeen ja lähdin tenttiin, joka kesti yhteentoista. Iltapäivällä kirjastoon lukemaan, jaksoin päntätä seitsemään asti. Tajusin kaverin kanssa jutellessani, että kaikilla muilla on lomaviikko (dulcolaisilla ensi ja liseceläisillä tämä) paitsi minulla, koska opiskelen kahden eri vuosikurssin kursseja ja lisäksi kahta eri ainetta. Olipa virkistävä havainto. Huoh. Tällä viikolla tenttejä on vain neljä, ensi viikolla kahdeksan. Kaikista en pääse läpi, tiedän sen jo nyt. Teen parhaani ja katson mihin se riittää. Kanbatte benkyoo shinakucha.

Onneksi ei ole kuitenkaan luentoja. Olen lukenut kotona ja kirjastoissa, Dauphinessa ja ultramodernissa Maison du Japonissa. Tässä lähellä on myös kaupunginosan kirjasto, mutta sen remppa vaikuttaa netin mukaan olevan vielä kesken. Lenkkeiltyä on tullut ympäriinsä, Seinen rannoilla, Citéssä, bulevardeilla, Pantheonin kulmilla, Luxembourgissa ja tietysti Jardin des Plantesissa. Pian on jo kevät ja eksoottiset kukat alkavat kukkia siellä – siis sehän on kasvitieteellinen puutarha.

Olen tutustunut paremmin naapuriini "Claudiaan", siihen kissan omistajaan. Kissan nimi on Patcha, ja hän on tosiaan puoliksi siamilainen – siksi silmät ovat siniset – mutta lihonut, koska on leikattu "ex-mies". Claudialla on ollut vähän ongelmia tässä aikoinaan asuneiden vuokralaisten kanssa, lukuun ottamatta tietysti Linnan Neitoa, jolla ei tunnu olevan ongelmia kenenkään kanssa. Väliseinämme on nimittäin ohuen ohut. Opiskelen ja elelen muutenkin paljon öisin, joten olen pelännyt häiritseväni Claudiaa, mutta hänen mukaansa minusta ei ole ollut mitään ongelmaa ja toistaiseksi meillä on mennyt hyvin. Hän on kiltti, lainaa pölynimuriaan ja tarjosi suklaatakin. Myös toisella puolella asuvaan sympaattiseen vanhenpaan herraan kirjaimellisesti törmäsin eräänä iltana hississämme, jonka olen ristinyt "yhden ja puolen hengen hissiksi". Kun mietitte, että tämä on vanha hausmannilaistalo, ymmärtänette, mitä tarkoitan.

Vuokraemäntäni on enkeli. Hän on lievästi sanottuna investoinut minuun hankkimalla (tähän mennessä…) mm. työpöydän ja sohvapöydän, kaksi kattilaa, kaksi paistinpannua (vanhojen tilalle siis, toinen pannu on kuulemma kananmunille), naulakon, suihkuhyllykön, kaksi tuolia, lukulampun, erilaisia keittiötyökaluja, keittiöhyllykön, suihkuverhon, kaapin, uuden lukon (oven kahva tosin uupuu vieläkin), vedenkeittimen, kukan käytävälle (se on ihana, jokin eksoottinen juttu) ja mitähän vielä… en muista enää kaikkea! Kun tulin, vessapaperitkin olivat illalla valmiina.  Eräänä iltana hän oli kotiin tullessani puuhannut tunnin saadakseen tv:n, lampun ja kelloradion johdot viritettyä kaapin taakse. Kaikki tämä, jotta tuntisin olevani kotonani, chez moi. Bonuksena sain henkilökohtaisen lahjan ("ah, ceci, c'est un cadeau pour vous!), pienen, hilpein brassivärein koristellun rannekkeen, jossa on teksti "The Spirit of Brazil". Mieheni hän kutsui "työharjoitteluun" veljensä maatilalle Braziliaan. Ensimmäistä kertaa Ranskassa viihdyn hyvin kotonani. Ihanaa. Jos ystävystymme vielä paremmin, pääsen kenties vielä Braziliaan hänen vieraakseen… No, se olisi jo liian upeaa.

Hirmuinen tuuli jo toista päivää. Täällä ullakolla kohinan kuulee selvästi. On mukava kuunnella lämpimässä vuoteessa myrskyn pauhua ja viistoa ikkunaa piiskaavaa sadetta. Comme je suis bien chez moi.