Peevelin Sami! Sehän höpötteli minulle ihan jonnin joutavia, että vielä muka ehtisi ilmoittautua suureen koitokseen - aloin jo tosissani haaveilla juoksevani muiden noin 35 000 (joku varmaan jänistää) juoksijan kanssa tämän upean kaupungin läpi. Sitten kurkkasin viralliselle sivulle, ja kas vain, 35 000:n ilmoittautujan raja meni rikki jo marraskuussa - viisi kuukautta ennen juoksua! Voi kurjuus, kai se on sitten tyydyttävä vaikka tähän paikalliseen naisten kymppiin (naapurini on menossa, pyysi mukaan) tai johonkin vastaavaan.

Tulin juuri juoksemasta, ulkona oli melkoinen myräkkä (naapurini minulle neuvomilla bulevardeilla riittää juoksijoita säällä kuin säällä - enkä väsy ihmettelemään, miten miehet kirmaavat ns. talvimyrskyssäkin t-paidoissa ja pienissä shortseissa). Suunnitelmissa on uusi harratus: ryhdyn kiertämään Pariisia juoksemalla! Metroja on joka paikassa, ja naapuri-ystäväni Linnan Neidon lainaamassa liikuntaoppaassa on vinkkejä, miten voin kehittää kivoja reittejä ketjuttamalla puistoja ja bulevardeja.

Huu, seinänaapurini C:n kissa on iso! Äskenkin, kun tulin kotiin, se oli tapansa mukaan rapussa: valtavat lasin kirkkaat silmät tuijottivat minua herpaantumatta. Se on jotenkin outo, sellainen tuijottaja, täysin äänetön ja huomaamaton, ja yleensä aina paikallaan - kerran olen nähnyt sen liukuvan majesteetillisesti käytävää pitkin. Siinä on jotakin siamialaisen näköistä, värityksessä siis, mutta se ei tosiaan ole siro, vaan kuin valtava, harmaa veistos. Vessaan lähtiessä ovea ei pidä unohtaa selälleen, tai voi saada kutsumattoman vieraan.

Mieletön tuuli ulkona... Pakko alkaa pänttäämään. Teimme tänään klassisen tunnilla morfologista analyysia ja käännöstä Sei Shônagonin Makura no soshista, ja se pitäisi viimeistellä.