Niin se vain vuosi vaihtui, joulut ja uudet vuodet hummattiin ja meikäläiselle kolahti vuosi lisää lasiin, mikä aiheuttaa jonkinmoisia paniikin kaltaisia oireita (kääk, en ole vieläkään valmistunut…). Nyt tyydyn kuitenkin siemailemaan kahden euron bordeuaxiani (siis se on oikeasti ihanaa – kaksi euroa on vain minulle ihan sopiva hinta viinipullosta, kun eilisiltana Helsingissä maksoin neljä lasillisesta) ja ihailemaan horisontissa sädehtivää Eiffel-tornia. Varoitan jo nyt, että olen sitten nukkunut viime yönä ja sitä edellisenä molempina hikisesti kuusi tuntia – yhteensä, ja juttujeni taso lienee siihen suoraan verrannollinen. Joulun aikoina en kirjoitellut mitään, syystä että olin niin poikki, että unohdin harrastavani iloista itsensä häpäisyä ynnä virtuaalista exhibionismia - eli bloggaamista.

 

Kirjeenvaihtajattarenne on siis palannut Pariisiin ns. lomiensa (eli lukulomien) jälkeen. Nökötän uudessa tukikohdassani täällä kolmannessatoista, suloisessa pikku kopperossani. Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta tämä on ihana:

(eli kuvassa näkyy jo uusi pöytäni - suoraan Ikeasta: toisessa päässä pyörät, ei vie milliäkään turhaa tilaa - c'est genial!)

 

kichenette:

kichenette + "salle de bain..."



(kuten näkyy, täällä on asunut innokas japonisti - ja perinne jatkuu...)

Ja jos jota kuta nirppanokkaa ei tämä unelmakämppäni miellytä, voin sanoa, että "I stay for the view...". Sanotaanko muuten niin ranskaksi - "je reste à cause de la vue?" Tietääkö joku? Watashi wa keshiki no tame ni koko ni sunde imasu..."



Horisonttia hallitsevat siis kolme suurta: Tour Montparnasse, Tour Eiffel ja Pantheon... Ah, voiko tähän maisemaan kyllästyä, kysyi rakas naapurini!


Avenue des Gobelins seitsemännen kerroksen (suomen 8.) ullakolta nähtynä:

Kun pyörähdin tänne iltapäivällä suoraan Fennian pystymetsistä, "Täti Touhukas" alias vuokraemäntäni oli siivoamassa kämppääni, ei siis mitenkään viime hetkellä... Hänen miehensä oli hakemassa heidän lupaamaansa pöytää ja uutta lukkoa, koska entinen on mennyt rikki, kun aiempi asukas lähti vessaan ja läpiveto paiskasi oven kiinni, jolloin lukko oli luonnollisesti kalliiseen hintaan poistettava – varoittava esimerkki siis… Ja tämä tapahtui siis syyskuussa, mistä lähtien lukko on ollut rikki. Parempi kai myöhään kuin ei lainkaan, pääasia että nyt ovessa on tuliterälukko. Katsoin parhaaksi lähteä kaupungille ja antaa heille työrauhan, koska kolme puuhakasta ja suulasta ihmistä tämän kokoisessa kopissa on hieman liikaa.

 

Paikalla oli muuten myös uusi naapurini, josta en ole vielä maininnut mitään. Lyhyt luonnehdinta on, että hän on mielenkiintoinen ihminen ja uskon, että tulemme hyvin juttuun. Hän on viihtynyt tässä kämpässä kolme vuotta, kunnes muutti samaan rappuun toisen oven taa. Hän on lukenut ranskaa, kuten minä, ja yllätys, yllätys – Japani-friikki: kosmopoliitti, joka pörrää Tokion, Suomen ja Pariisin välillä, vau! Vuokraemännän luonnehdinta kuuluu, että hän on "romaanihenkilö", kuten kuulemma siis minäkin. Tiedä häntä, Tädin oma elämä vaikuttaa niin jännittävältä, että siihen verrattuna kai tällainen hiirikin tuntuu mielenkiintoiselta.

 

Kun palasin illalla uupuneena kävelyretkeltäni Tolbiacista ja kiinalaiskortteleista, havaitsin liikuttuneena, että Täti oli laittanut minulle tyynyliinatkin valmiiksi. Tämä on kuulemma "kuten hotelli" eli täysin kalustettu tupa tv:tä, astioita, lakanoita ja pyyhkeitä myöten. Vuokra-aika voi olla mitä hyvänsä, viikosta kolmeen kuukauteen, ja sopimuksia voi tehdä niin monta peräkkäin kuin haluaa. Toistaiseksi minulla on 2 kk määräaikainen, mutta vähän tuntuu tällä hetkellä, ettei minulla tule olemaan mitään hoppua pois. *onnellinen huokaus* Ainoa miinus on tosiaan tuo vessajärjestely, joka on siis suunnilleen 1800-luvulta. Vessa on kyllä siisti ja ihan ok sinänsä… Tosin siellä tuntui äsken olevan pari astetta jo pakkasta, kun ikkuna on koko ajan auki.

 

Huomenna saan siis kirjoituspöydän. Ihanaa. Viihdyn jo nyt tosi hyvin täällä komerossani. Pariisin yö kohisee ympärillä, olen niin niin väsynyt, mutta onnellinen. Sain muuten, kuten näkyy, netinkin toimimaan, ainakin toistaiseksi. Tämä on itse asiassa tuon äsken luonnehtimani naapurin modeemi, joka toimii edelleen, vaikka yhteyden olisi kaiken järjen mukaan pitänyt katketa syyskuussa, kun hän muutti pois. Korjausmiehet kai vain unohtivat katkaista sen. Eipä voi muuta näin kyynikkona sanoa kuin että kerrankin periranskalainen mukavuuden halu ja laiskuus iskivät oikeaan aikaan. Nautin ilmaisesta yhteydestä nyt niin kauan kuin se suinkin toimii.

 

Mutta nyt, bonne nuit, chers amis. Huomenna on uusi päivä ja paljon puuhaa.