Litratolkulla kahvia, päänsärkylääkkeitä, kolmen tunnin yöunia, 275 kanjia.
Verta, hikeä ja kyyneliä.
*Owatta.*
Mikä megalomaaninen katharsis… je suis complètement épuisée.
Tenttiputken päästä sarasti tänään lauantaina (tekstini muuten pamahtavat bittiavaruuteen Suomen ajassa) valoa, japanin lisencen suullisen kokeen ja kiinan kieliopin kokeen jälkeen. Olin jännittänyt tuota suullista ihan mielettömästi, varsinkin kun kolaroin osan tenteistä aika surkeasti – montakohan uusintaa on edessä kesäkuussa? No, yllättäen orale menikin todella hyvin. Koe koostui yhden kurssilla olleen esitelmän (aihe arvottiin, ei tietenkään omaa optiona) suullisesta referoinnista, johon olin valmistautunut muiden tenttien paineessa mielettömän huonosti. Odotin kauhulla, että aiheeksi tulee juuri se Hokkaidon historiaa käsittelevä, vuosilukuja ja hankalia nimiä vilisevä puuduttavan kuiva esitelmä tai sekava dialogimuotoinen esitelmä kendôn ja shorinjikenpôn bushidô – luonteesta. Kerrankin Murphyn laki ei pätenyt elämääni: aihe olikin "Nihon no fashônaberuna wakamono", eli Japanin muotitietoinen nuoriso, ja sen keveän esitelmänhän muistin hyvin. Myös opettajan haastatteluosuus meni paremmin kuin odotin osaavani puhua. Ja anteeksi heti lesoileminen, olen vain niin onnellinen, että selvitin edes tuon kokeen kohtuullisen kunniakkaasti.
Hellin itseäni ostamalla japanilaisen BOOK OF – kirjakaupan originaaleja mangoja ja levyjä alennusmyynnistä, alkukielisinä luonnollisesti. Tuo Oopperan seutu on muuten Pariisin Pikku-Japani, jos täällä meidän kulmilla eli Tolbiacissa on se Pikku-Kiina…
Viime viikonloppuna järkkäsin kaiken lisäksi, hullu kun olen, kesken tentti-infernon, tuparit – eli ranskalaisittain ripustimme patakoukkua, pendaison de crémaillère. Väkeä tuppasi tuvan täydeltä (mikä tässä tuvassa ei tosin ole kovin järisyttävä saavutus), useammassa vuorossa, tenttiperiodista huolimatta. Osa jätti tulematta, koska luuli, että tapahtuma on peruutettu, kun en ollut muistanut ilmoittaa osoitetta (mitä, eikö metro ja ovikoodi riitäkään vai..?). Juotiin ja naposteltiin täällä ja mentiin sitten latinalaiskortteleihin jatkoille, ihan mukavat bileet, ei mitään örvellysmeininkiä (liian tylsä emäntä kai…). Pulloja on itse asiassa kaapissa nyt enemmän kuin ennen juhlia, kun melkein joka toinen vieras niitä kantoi tänne, joten voisin vaikka järjestää toisen kierroksen…
Talven tuntua täällä on ollut, kuten Suomenkin lehdistä on arvoisa yleisöni kenties seurannut. Eräänä aamuna synkeän harmaalta saastetaivaalta räiski erehdyttävästi räntää muistuttavia kappaleita, ja metron portaat on parina aamuna peräti hiekoitettu, mikä on täkäläisen infrastruktuurin tason huomioon ottaen kunnioitettava saavutus.
Kommentit