Pidin tänään japanin exposéni, ja se meni... paremmin kuin osasin odottaakaan. Kaikki olivat niin ihania ja innostuneita, kyselivät paljon ja vaikuttivat aidosti kiinnostuneilta. Puhuin aiheesta, "miksi japanilaiset turistit tulevat Suomeen". Kerroin revontulista ja joulupukista ja Suomen luonnosta, saunasta, erämatailusta, kaamoksesta, keskiyön auringosta etc. ja näytin tietokoneelta itse näpsimiäni  sekä netistä etsimiämi fotoja. Kysymyksiä tuli valtavasti: "syöttekö te siellä paljon laktritsaa?", "voiko talvella ajaa autolla, kun lunta on niin paljon?", "onko kaikilla suomalaisilla sauna kotonaan?", "mikä on suomalaisten lempiurheilulaji?", "miten sanotaan konnichi wa suomeksi?" jne. Ope kehui puheen rakennetta ja että olin tehnyt helposti ymmärrettävän puheen. Niin, en yrittänyt kikkailla millään hienoilla lauserakenteilla, koska en olisi sitä kuitenkaan kunnolla osannut... Lopuksi kyselin, oliko kukaan käynyt Pohjoismaissa ja mihin maahan menisi, jos haluaisi. Yllättäen kaikki haluaisivat mennä Suomeen... Tulisikohan minusta hyvä pr-henkilö? Jaa-aa...

Olin ihan häkeltynyt ja niin onnellinen, että se meni niin hyvin. Minua ennen nimittäin piti puheen kundi, joka kävi tänä vuonna tekemässä nihongo nôryoku shikenin ikkyûn - eli hän on jo ihan toisella tasolla kuin minä tai suurin osa ryhmästä, on asunut Japanissa etc. Hän puhui kimonoista ja esitteli niiden historiaa. Esitelmä olisi ollut todella mielenkiintoinen, jos siitä olisi ymmärtänyt jotakin. Ryhmäläisten ilmeet olivat aika vaivaantuneita, eikä aiheesta tullut paljonkaan keskustelua.

Minulla on siinä ryhmässä paljon kavereita, ja he kävivät kaikki vuorollaan sanomassa, että esitelmäni oli ihan huippu ja että heille alkoi oikeasti kiinnostaa matkustaa Suomeen. Puhe oli kuulemma hyvä juuri siksi, että se oli riittävän selkeä ja yksinkertainen. Olin ihan liikuttunut heidän kiltteydestään, sillä minua oikeasti pelotti puhua sen neron jälkeen. Aa, yokatta nee...