*Pahoittelen kahden alla olevan kirjoituksen mahdollisia kirjoitus - ja logiikkavirheitä. Korjailen niitä kenties myöhemmin, jos korjailen...*

Laitan vielä toisen pienen päivityksen kun nyt innostuin. Olen ollut aika surullinen tämän blogin kohtalosta, koska silloin kun minulla oli aikaa ja intoa päivittää tätä, en päässyt postaamaan kirjoituksiani, koska netti ei toiminut, ja kirjoitukseni ovat hautautuneet kovalevyn uumeniin. Ehkä kaivelen niitä sieltä vielä joskus, mutta nyt juuri en jaksa - on tapahtunut liian paljon liian lyhyessä ajassa.

Keskiviikkona minulla oli muuten kiinan tentti. Aika rankka, piti selittää kiinan kielioppia - konjuktioita ja lauserakenteita - ranskaksi ja kääntää kiinasta ranskaan. Ranskalaisetkin väänsivät käännöstä ihan pilkkuun asti, ja meille kolmelle, jotka emme ole ranskan natiivipuhujia, ainut helpotus oli ranska-ranska - sanakirja - joka itse asiassa vain varasti aikaa, koska aloin tarkastaa sanojen sukuja ja oikeinkirjoitusta siitä. Ongelmana on, että kokeen tarkastaa toinen opettaja, joka ei anna armoa ei-ranskankielisten tekemille virheille. Saa nähdä, pääsinkö läpi...

Tämä on ollut rankka syksy, mutta olen oppinut valtavasti. On ihan eri asia lukea pelkkää kieltä parikymmentä oppituntia viikossa neljän tai kuuden viikkotunnin sijaan. Kääntäminen on ollut todella opettavaista, ja olen kieltämättä (kai turhaan) pikkaisen ylpeä, että kerran sain ranskaan kääntämästäni japanin teksistä paremman arvosanan (A) kuin ranskalainen kaverini (B), vaikka opettaja arvostelee minun käännökseni samoin perustein kuin ranskalaisten, eli kielen tulee olla parfait. Kovin koettelemus tähän mennessä lienee kanjitentti, jota  varten luin kahdessa viikossa 160 kanjia, joista suurin osa oli minulle täysin vieraita. Yhtä kanjia kohden oli osattava keskimäärin kahdesta viiteen sanaa. Aika hienosti olen jo ehtinyt niitä toki unohtaakin, mutta silti jonkinlainen häivähdys tuosta kanjimaratonista on jäänyt päähäni: kun olen muutaman kerran törmännyt opettelemaani kanjiin, on sen lukutapa saattanut irrota jostain selkäytimestä omaksi hämmästykseksenikin, tai ainakin olen havainnut, että kyseessä on tuttu merkki ja osannut sitten plärätä sen monistenivaskastamme.

Muutakin elämää kuin koulu on ilmennyt, mm. Japani-talon (la Maison du Japon - ihan Eiffel-tornin juuressa, Quai Branlyllä) olen käynyt viikonloppuisin halvoissa tai ilmaisissa elokuvanäytöksissä, kavereiden kanssa baareissa ja esim. viime sunnuntaina (kuukauden eka, museot ilmaisia) kävin parissa museossa. Myös senpai-clubissa olen käynyt ahkerasti. Ja tietysti uimassa, juoksemassa tai salilla... Että saan kouluhommat hetkeksi taka-alalle.

Asumisoloista sen verran tällä erää, että olen jälleen etsimässä asuntoa. Olen huomannut, että ystävyys ja yhdessä asuminen ovat kaksi eri asiaa: aina ne eivät tue toisiaan, ja niin on nyt laita. Kerron tästä varmaan lisää myöhemmin. Periaatteessa kaikki on hyvin ja ei kuitenkaan ole. Lyhyesti: voin valita, haluanko olla O:n ystävä ja asua eri paikassa, tai sitten voin asua hänen luonaan, tulla neurootikoksi pestessäni roskiani ja nyppiessäni hiuksiani kylpyammeesta. Tämä ei sittenkään ollut hyvä idea. Mutta nyt töihin, on paljon palautettavaa vielä ennen joulua ja joulun jälkeistä tenttisesonkia.

Terveisin Pariisin (lähiön, tosin tällä kertaa ihan Pariisin kupeessa olevan lähiön) kirjeenvaihtajanne...