Mielenkiintoista keskustelua aiheesta osoitteessa:

http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?start=0&messageID=836802

En oikein tiedä, miten tuohon pitäisi suhtautua. Olen lähinnä huvittunut, vaikka onhan se aika ikävää, jos kokemus on niin negatiivinen, että pamahtaa psykoosiin. Tuntuu kyllä, että japanilaisilla kavereillani, jotka ovat saapuneet tänne vaihtoon, on ollut liioitellun romanttinen kuva Pariisista. Itse tällä kertaa olen ollut miltei ainoastaan positiivisesti yllättynyt, en muistanut, että pariisilaiset ovat niin ystävällisiä ja avuliaita, noin keskimäärin. Tosin asiaan varmaan vaikuttaa melko lailla kielitaito: yritän aina olla mahdollisimman kohtelias ja puhua niin hyvää ranskaa kuin mahdollista. Ranskani lienee ihan kohtuullista: viime viikolla sain japani-ranska käännöksestäni paremman arvosanan kuin ranskalainen kaverini - joo, olen kyllä siitä aika ylpeä. Puhumaan en kyllä ole yhtä hyvä. Ainoastaan joissain asiakaspalveluissa tai kaupoissa olen törmännyt tympeisiin myyjiin, mutta missä maassa leipiintyneitä kassaneitejä ei ole? Noh, Japani on kyllä siinä mielessä poikkeus, että asiakaspalvelu on ihan omaa luokkaansa.

Päivittelen muuten kohta ihan oikeasti, kerron näistä uusista asumisolosuhteista ja muusta. Tämä noin vain kurioositeettinä. Sanottakoon kuitenkin, että olen pelastunut siitä lähiöstä. Ilmapiiri alkoi olla siellä aika ikävä, varsinkin kun viereisistä residensseistä oli kuulemma lopetettu jätehuolto, koska asukkaat eivät olleet maksaneet vuokriaan (eli ihmiset heittivät jätteensä rappukäytävään viikon ajan, kuvitelkaa mikä haju), postilaatikkoni oli rikottu (siihen tarvitsee muuten jo jonkin verran voimaa) ja junat olivat lakossa, jne...

Nyt minun on pakko kirjoittaa kaksi käännöstä ja japanin exposé. Ainakin. Kärsin kroonisesta aikapulasta... À la prochaine, toivottaa kirjeenvaihtajanne.